torstai 1. lokakuuta 2020

Oletko kuullut kilpikonnista?

Terve terve!  Aikuislukio on isolta osin itsenäistä etäopiskelua ja koska seuraaviin kirjoituksiin on vielä aikaa, on arjessani jälleen blogin mentävä aukko. Tavoitteeni oli laajentaa lifestyle teemaa ja kirjoittaa itselleni tärkeistä, mutta myös yleisesti ajankohtaisista asioista. Selasin inspiraation toivossa kuva-galleriaani ja sitämyöten päätyi ensimmäiseksi aiheekseni kilpikonnat. 

Ensikohtaamiseni kilpikonnan kanssa tapahtui ollessani vielä lapsi, se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja aloitti eräänlaisen obsession. Pitkään kestänyt pehmokilpparin metsästys päättyi Porvooseen ja täydellisen Kilpun löydyttyä oli helpompi hyväksyä, ettei meille tulisi kilpikonnaa (ellei löytyisi yksilöä jonka pää ei muistuttaisi käärmettä). Kilpua seurasi muutama muukin pehmolelu, tietokirjojen ahmiminen kirjastossa ja kilppariaiheiset tuliaiset ja matkamuistot ulkomailta. Seinäni eivät ole enää kilpparikuvin tapetoituja, mutta haave ihan oikeasta kilpusta elää yhä ja tämän uhanalaisen lajin säilyvyys on minulle sydämen asia.

Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan, maailman selkärankaisista luonnonvaraisista eläimistä oli jo 2017 menetetty 58% ja vain 40 vuodessa. Elossaolevia kilpikonna lajeja on arviolta ehkä 356 (qwe.wiki), mutta National Geographic kertoo 129/300 lajin olevan vaarassa. Erityisessä vaarassa ovat merikilpikonnat, esimerkiksi Greenpeace Suomen sivuilla, alkuvuodesta julkaistun artikkelin mukaan 6/7 merikilpikonnalajista on uhanalaisia. ( Jos yksi putoaa pelistä pois, WWF , greenpeace-kilpikonnat tarvitsevat suojelua )

Kilpikonnat ovat yksi vanhimmista eläinlajeista, peräisin "dinoajoilta", hienommin sanottuna keskijurakaudelta. Kilpikonnat ovat levinneet aavikoita ja napa-alueita lukuunottamatta kaikille mantereille. Sekä maalla että meressä elävät lajit kuuluvat matelijoiden lahkoon, tieteiseltä nimeltään Testudines. Kilpikonnista löytyy kasvinsyöjiä, lihansyöjiä ja nk. sekasyöjiä.



Meriekosysteemin hyvinvointi on elinehto myös ihmisille. Merikilpikonnat puhdistavat ja suojelevat meriheinien kasvualustoja ja koralleja, kuljettavat ravinteita rannikolle ja säätelevät meduusakantaa syömällä niitä. Meduusat ovat petoja, saalistajia ja lähes poikkeuksetta myrkyllisiä. Liian suuri meduusakanta horjuttaa meriekosysteemiä ja tuo ongelmia myös lomakohteille (note: myös kasvava turismi on osittain uhka kilpikonnille). Valitettavasti toteuttaessaan tehtäväänsä, suuri osa merikilpikonnista kuolee esmerkiksi syödessään meduusaksi luulemansa muovipussin, jonka ihminen on mereen heittänyt.

Kilpikonnat pystyvät kilpensä avulla suojautumaan monilta saalistajilta ja vaaroilta, mutta ihmiseltä suojautumiseen kilpi ei riitä. Vastuuton kalastus, veteen päästetyt saasteet, ja kilpikonnien saalistus ovat isoja ongelmia. Vaikka kilpikonnat elävät suurimman osan ajastaan veden alla tai ainakin sen läheisyydessä, ne munivat jälkikasvunsa maalle. Osa munista huuhtoutuu veden mukana, osan varastavat ihmiset lautasilleen ja osa poikasista menehtyy lämmenneen ilmaston takia kuumuuteen. Mm. näistä syistä, vain alle yksi tuhannesta merikilpikonnan poikasesta selviää aikuiseksi.

Ekomatkaajat.fi on jakanut epäilyksen, että merikilpikonnat saattaisivat kuolla sukupuuttoon jo kymmenessä vuodessa. Ennusteen torjumiseen on vielä mahdollisuus ja siksi haluankin tästä kirjoittaa. Nykyisen pandemia tilanteen takia matkustelu on vähäisempää eikä suositeltuakaan, mutta niille jotka liikkuvat tai asuvat kilpikonnien läheisyydessä; välttäkää kilpikonnien asuttamia rantoja yö-/pimeän aikaan, sillä poikaset kuoriutuvat öisin ja pitäkää huoli ainakin omalta osaltanne rantojen siisteydestä. Kilpikonnat palaavat munimaan syntyrannalleen, joten rannan kunnosta huolehtiminen on tärkeää. Intoa jos riittää enemmän, kannattaa tutustua kohteen tarjoamiin vapaaehtoistyön mahdollisuuksiin, kuten roskien keräys ja kilpikonnien pesien vartiointi/viilennys.

Kilvellisiä ystäviämme voi auttaa myös etäämmältä. Tässäkin asiassa tärkeää on oppiminen ja tiedon eteenpäin jakaminen, keskustele vaikka matkustelevien läheistesi kanssa. Monet yhdistykset ja järjestöt tekevät työtä kilpikonnien hyväksi ja heitä voi tukea esimerkiksi lahjoittamalla rahaa ja ostamalla kilpikonnaystävällisiä tuotteita, mutta muista tarkistaa huijareiden varalta minne rahat menevät ja onko toimija todella kilpikonnien asialla. Mikäli et halua tai pysty auttamaan taloudellisesti, voit allekirjoittaa vetoomuksia. Tällähetkellä kerätään allekirjoituksia kansalaisaloitteeseen merten suojelusta. Greenpeace Suomen sivuilta voit lukea aiheesta lisää. Allekirjoituksen jälkeen sinulta kysytään haluatko lahjoittaa rahaa, se ei ole pakollista, voit myös kopioida linkin talteen itsellesi tai jakaa sen eteenpäin. 🐢💚 kansalaisaloite>




ps. National Geographic Kids sivun "turt-ally mad facts" listalta bongasin, että ilmeisesti vanhin elänyt kilpikonna koskaan olisi ollut Tu''i Malila. Tu''i Malila eli Tonga saarella ja oli kuollessaan 188 vuotias! Annetaan muillekkin kilpikonnille mahdollisuus elää kuten Tu''i Malila, jookos? 

ekomatkaajat.fi

💚:llä Riina